Ensimmäinen työ Pedagogisia ja didaktisia kysymyksiä-kurssilla oli käsinkirjonnan harjoittelua. Valitsin pohjakankaaksi ruskean vohvelikankaan, koska se oli värivalikoiman selkein väri. Kompensoin "tylsää" väriä kirkkaimmilla ja tyttömäisillä punaisen sävyillä, joilla kirjontaharjoitukset tein.
Ensimmäinen pisto oli etupisto. Pistona hyvin yksinkertainen, täytyi vain olla tarkkana, jotta pistoista tulisi samanpituiset samoilla etäisyyksillä.
Seuraavan piston nimeä en tiedä, poimin sen luennoilla olleista materiaaleista, jossa oli esimerkkejä kirjomisesta vohvelikankaalle. Tässä täytyi ajatella hetken aikaa ennen kuin oivalsi, kuinka pisto tehdään. Tässä kokeilin ensimmäistä kertaa kirjoa kahdella langalla yhtä aikaa. Langat olisivat voineet olla ohuempia tai kuvio isompaa.
Neljäs pisto oli edestakainen etupisto. Vähän tikkipiston oloinen, mutta tikkipisto on ainakin oman käsitykseni mukaan jämäkämpi ja nopeampi tehdä.
Viides pisto oli ristipisto, jota kokeilin sen vuoksi, että olin paljon kuullut ristipistoista. Ei mitenkään erikoinen pisto, yksinkertainen.
Viimeiseksi tein laakapistoilla koiran tassun muotoisen kuvion. Tämä oli todella hauska ja helppo tehdä. Olisi voinut katkaista narun aina kuvion jokaisen osa-alueen valmistumisen jälkeen jotta tilkun nurja puoli olisi siistimpi. Laakapisto oli suosikkini.
Kirjontakokemukseni on hyvin niukka: alakoulussa kirjoimme käsin vohvelikankaiseen jumppapussukkaan kuvioita. Näillä pohjilla lähdin siis toteuttamaan käsinkirjontaa. Ideoita hain tunnilla esimerkkitilkuista ja kirjoista. Onnekseni käsinkirjonta ei ollut vaikeaa, pikemminkin terapeuttista. Aina aluksi sai miettiä pienen hetken, miten pisto tehdään, mutta sen jälkeen homma sujui kuin tanssi.
Uskon että käsikirjonta onnistuu pienimmiltäkin oppilailta ja on varmasti mielekästä: työ etenee suhteellisen nopeasti ja onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti