Kurssilla tuli siis valmistaa oppimispeli tai -väline, jolla olisi jokin pedagoginen merkitys ja joka mielellään olisi käyttökelpoinen tosielämässä. Mielestäni tehtävä oli vaikea enkä meinannut millään keksiä, minkä valmistaisin. Jo luentokerralla mieleeni tuli pehmolelu. Etsin Suurista käsityölehdistä ohjeita pehmolelujen tekemiseen ilman, että olin päättänyt minkä hahmon tekisin. Silmääni osui todella suloinen possu, jonka päätin valmistaa.
Seuraavaksi täytyi miettiä, miten possun saisi vastaamaan tehtävänantoa. Keksin mielestäni aivan pätevän ajatuksen:
Aina kun opettaja nostaa possun pöydälleen, on hänellä kerrottavanaan todella tärkeää informaatiota. Oppilaat oppivat, että aina kun he näkevät possun pöydällä, täytyy heidän kuunnella tarkasti. Possua täyty kuitenkin käyttää harkiten, jotta sen merkitys ei katoaisi. Jos possu nostetaan pöydälle jokaisen pienen tiedotteen ajaksi, ei sillä enää ole merkitystä. "Possun arvoista informaatiota" ovat esimerkiksi uintiviikot, lomat, juhlat ja erikoispäivät, eivät sijaisten saapuminen tai hieman muuttunut lukujärjestys.
Kuvassa näkyy mustavalkoinen kangas, josta aioin possun valmistaa. Ajattelin että se voisi olla provosoiva, joten päädyin tavalliseen vaaleanpunaiseen. Toisaalta mustavalkoinen possu olisi voinut olla poikienkin mieleen, mutta uskon että valinta oli silti oikea.
Dissanayaken (1995) mukaan käsityöhön liittyy symboliikkaa tekijästä itsestään ja hänen suhteistaan muihin ihmisiin ja maailmaan. Mielestäni lapsellinen ja kenties jopa imelältä vaikuttava possu viestii opettajan puolelta sitä, että hän on hassutteleva ja huumorintajuinen. Hän myös pitää lapsia lapsina, vaikka vaatiikin heiltä välillä vaativiakin suorituksia.
Lähteet
Pöllänen, S., 2012. Käsityö ja psyykkinen hyvinvointi käsityön tutkimuskentässä, http://www.uasjournal.fi/index.php/uasj/article/viewFile/1363/1289 . Käytetty 03.11.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti