Olisi ollut mielenkiintoista pitää kirjaa, kuinka monta tuntia tein possua omalla ajalla. Toisaalta se oli omakin valinta, olisinhan voinut tehdä yksinkertaisemmankin työn. Jälkeenpäin kulutetut tunnit eivät haittaa, sillä lopputulos miellyttää itseäni kovasti. Tähän mennessä siitä on ollut jo todella paljon iloa monille ihmisille.
Vaikken kiinnittänytkään jalkoja napeilla, laitoin napit jalkoihin koristeeksi ja luomaan työhön yhtenäisyyttä.
Kun possu on valmis, uskon sen käytännöllisyyteen entistä enemmän. Possun liikkuviin käsiin voi myös kiinnittää paperisia viestejä tai terveisiä, niitäkin tietysti tarkoin harkiten. Ja vaikkei tämä oppimisvälineenä täysin toimisikaan, tulee siitä taatusti hyvä mieli.
Possu voi toimia myös inspiraationa oppilaiden omiin töihin. Sellaisenaan possun tekeminen voisi olla hankalaa, mutta toisaalta Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) mainitaan, että monipuolinen työskentely, taidon kehittyminen ja osaamisen kokemus antavat työniloa, ja oppilaassa syntyy myönteinen asenne työn tekemistä kohtaan. Ei siis välttämättä ole huono asia, jos työssä on haastetta. Mikäli kaikki työt ovat helppoja ja nopeita, ei niihin synny samanlaista suhdetta eikä onnistuminen välttämättä tunnu niin hyvältä. Haastava työ voi tuntua epämieluisalta, mutta toisaalta opettajan tuella ja ohjauksella uskon, että esimerkiksi kuudennen luokan oppilaat voisivat työstä selvitä hyvinkin.
Lähteet
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: Käsityö. 2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti